Suvilahden kulttuurikeskus toimii paikkana suurille musiikkifestivaaleille ja myös pienemmille tapahtumille. Katutaide on merkittävä ilmiö alueella ja Helsingin kaupunki on tarjonnut graffititaiteilijoille luvallisia maalaamispaikkoja siellä vuodesta 2009 lähtien. Rakennuksen suunnittelussa otettiin huomioon alueen toimijoiden toiveet toiminnan jatkamisesta ja kehittämisestä, mikä mahdollisti poikkeuksellisella tavalla julkisen toiminnon sisällyttämisen sähköasemaan.

Arkkitehti Selim A. Lindqvistin suunnittelema Suvilahden voimalaitos on vuodelta 1909, ja se oli ensimmäinen teräsbetonirunkoinen rakennus Suomessa. Nykyisen kulttuurikeskuksen alueella olevat vanhat rakennukset ja rakenteet on suojeltu. Tilaohjelma on jäsennelty tontille siten, että sähköaseman eri osat sopivat suojeltujen rakennusten mittakaavaan ja koordinaattijärjestelmään, ja rakennusten korkeus on sovitettu kontekstiin.

Sähköasema koostuu kolmesta paikallavaletusta betonilaatikosta, jotka on verhoiltu metallisella graffitiaidalla ja ruostumattomasta teräksestä kudotulla julkisivuverkolla. Materiaalit ja rakenteet viittaavat kulttuurikeskuksen vaikuttaviin vanhoihin betoni- ja teräsrakenteisiin. Muuntajarakennusten ulkoseinät ovat puhdasvalettuja, titaanioksidilla valkaistuja massiivibetonirakenteita. Kojeistorakennuksen seinissä on kantavat sisäkuorielementit, joiden pinnalle asennettiin jäykkä lämmöneriste ja tämän päälle valettiin julkisivukuori.

Tilaajan vaatimuksista johtuen betoniset rakennukset on vedetty sisään tontin rajoista. Emme kuitenkaan halunneet luoda tyypillistä infrastruktuurikohdetta, jonka rakennukset on vedetty etäälle tonttia kiertävästä aidasta. Sen sijaan suunnittelimme metallisen kaksoisverhouksen, jonka avulla pystyimme tuomaan rakennusten julkisivut kaupunkimaisesti tontin rajoihin. Metalliverhoukset ulotetaan paikallavaletuista betonijulkisivuista mustaksi maalatuilla teräsrakenteilla. Maanalaisten keskijännitekaapeleiden asennusta ja kunnossapitoa helpotettiin välttämällä syviä perustuksia kaksoisjulkisivun alla. Koillisosassa graffitiaita on rakennettu betoniperustuksille, koska siellä ei ole kaapelireittejä.

Kudottu ruostumattomasta teräksestä valmistettu verkkotyyppi valittiin sen syvyyden ja materiaalin tunnun vuoksi. Verkko reagoi ympäröivään valoon eri tavoin ja rakennuksen ulkonäkö muuttuu auringon sijainnin, katseluetäisyyden ja sään vaikutuksesta. Teräsrakenteiden heittämät varjot luovat muuttuvia kuvioita betonipinnoille. Graffiti-aita on noin kolme metriä korkea ja koostuu ponttiliitoksin varustetuista ontoista alumiiniprofiileista. Ponttiliitos varmistaa jäykkyyden ja estää myös maalihöyryjen pääsyn aidan sisäpuolelle.

Graffitiaita on erittäin suosittu katutaiteilijoiden keskuudessa. Uusia teoksia luodaan jatkuvasti olemassa olevien päälle ja niitä jaetaan sosiaalisessa mediassa. Tämän jatkuvan taiteellisen toiminnan seurauksena myös Kalasataman sähköaseman ulkonäkö muuttuu päivittäin.