Suomen kantaverkon historiallinen alkupiste oli 1920-luvulla rakennettu Rautarouva-linja ja siihen liittyvä Imatrankosken sähköasema. Vanha ulkokytkinkenttä ja voimajohtopylväät korvattiin uudella kaasueristeisellä sisäkytkinlaitoksella ja maisemapylväillä.
Palkitun uudistushankkeen arkkitehtuuri ja maisemapylväiden design sovittaa infrastruktuurin suojeltuun, herkkään kansallismaisemaan.
Suomen kantaverkkoyhtiö Fingrid Oyj halusi kunnioittaa juuriaan panostamalla suunnittelun ja rakentamisen laatuun. Imatran sähköasema koostuu kytkinlaitosrakennuksesta, kolmesta maisemavoimajohtopylväästä ja kahdesta sähkölinjan päätteenä olevasta maisemaportaalista. Tämä kokonaisuus levittäytyy Vuoksen kahden uoman yli.
Uusi rakennus ja voimajohtoportaalit sijoitettiin vanhan voimalaitoksen rakennusten suuntaisesti, pyrkien säilyttämään sekä vanhan vesivoimalan että ympäröivien metsien dominanssi maisemassa. Osin maanalainen sähköasemarakennus näyttäytyy saman korkuisena kuin lähimmät vanhan voimalaitoksen osat. Voimajohtorakenteet suunniteltiin yhtä korkeaa pylvästä lukuunottamatta matalammiksi kuin ympäröivät metsät.
Betonirunkoisen vanhan vesivoimalaitoksen massiivisten punatiilijulkisivujen pääasiallinen jäsennöintikeino on rytmikäs aukotus. Uuden sähköasemarakennuksen julkisivujen ja voimajohtorakenteiden muotokieli perustuu myös rytmiin ja betonin ja tiilen käyttöön.
Sähköasemarakennuksen kaksoisjulkisivun ulompi kerros koostuu käsin lyödystä tanskalaisesta pitkästä tiilestä. Puolen metrin pituiset vaaleanharmaat tiilet on ladottu sik-sak-muotoon, mikä jäsentää julkisivut luonnollisella tavalla rytmikkäästi. Tiiliseinien yläosa on huokoista pitsimuurausta, josta valo ja ilma pääsevät läpi.
Uuden kytkinlaitosrakennuksen runko on betonia. Näkyviin jätetyt betonipinnat ulkona ja sisällä ovat myös viittaus vanhan vesivoimalan aikanaan pioneerihenkisiin betonirakenteisiin.
Maisemapylväät ja -portaalit koostuvat poikkileikkaukseltaan kolmion muotoisista hitsatuista teräsprofiileista, jotka on järjestelty toistuviksi osakokonaisuuksiksi. Toistoon perustuva, arkkitehtoninen muodonanto yhdistää voimajohtorakenteet uuden kytkinlaitosrakennuksen arkkitehtuuriin.
Imatran sähköaseman eri osat levittäytyvät laajalle alueelle ja suurin haasteemme oli sovittaa ne herkkään rakennuspaikkaansa yhtenäisenä kokonaisuutena. Suunnitelmassamme ympäröivä rakennettu ja luonnonympäristö hajoitetaan ajatuksellisesti osiin ja kootaan uudelleen abstraktiksi muotokieleksi. Se antaa uusien rakennusten ja rakenteiden arkkitehtuurille yhtenäisen identiteetin ja sovittaa kokonaisuuden ympäröivään maisemaan.
