Projekti koostuu 110 kV kytkinlaitosrakennuksesta, varavoimakonekontista, maisemoinnista ja uusista voimajohtorakenteista. Vanhin rakennus tontilla on arkkitehti Aarne Ervin suunnittelema entinen sähköasemarakennus vuodelta 1947. Uuden kytkinlaitosrakennuksen arkkitehtuuri perustuu Ervin rakennuksen tavoin massan jaotteluun eri lohkoihin. Lisäksi jyrkkä pulpettikatto ja julkisivujen punaisen ja oranssin sävyinen tiiliverhous sitovat uuden rakennuksen yhteen vanhan rakennuksen muodon ja värin kanssa.

Uuden rakennuksen tilat on jaettu kahteen kerrokseen ja kolmeen lohkoon. Tilat saavat luonnonvaloa suoraan tai toisten tilojen kautta, millä parannetaan tilojen käyttömukavuutta ja turvallisuutta. Massoittelu ja julkisivut heijastelevat sisäistä tilajakoa.

Kytkinlaitosrakennuksen tiiliverhouksessa käytetään neljää erilaista tiililadontaa ja osin kaksoisjulkisivurakenteita. Julkisivut palvelevat sisätiloja ja päästävät tarvittavissa kohdissa valoa ja ilmaa kaksoisjulkisivujen ja huokoisen pitsimuurauksen läpi. Julkisivujen onnistunut detaljointi edellytti yhteensä 13:n erilaisen erikoistiilityypin käyttöä. Kaksoisjulkisivuosuuksilla tiiliverhous on metrin etäisyydellä taustaseinästä, joka sijainnista ja sisätilan tarpeista riippuen on joko lasia tai betonia.

Projektin yhteydessä purettiin vanha avokytkinlaitos ja vanhoja voimajohtorakenteita. Näin vapautunut tila maisemoitiin niityksi. Vanhojen 400 kV muuntajabunkkereiden kuluneet betonijulkisivut umbrakäsiteltiin niiden ulkonäön kohentamiseksi. Umbran ruosteinen sävy liittää myös nämä vanhat rakenteet osaksi sähköasematontin rakennusten muodostamaa kokonaisuutta.